Kotoisin samasta kaupungista?

Vantaa. Lapsuuteeni ja teini-ikäni kaupunki ei tarjonnut elämäni parhaita muistoja. Jos on pakko käydä Helsingistä Kivistössä tai Myyrmäessä, hiki nousee pintaan jo eteisessä. Mutta kovin on kaupunki muuttunut mitä ainakin Kivistöön tulee. Kuvissa on Neea. Vantaan Kivistö on tarjonnut hänelle lähes kaiken hyvän ja kauniin elämässä. Nelilapsinen perheen talo nousee uljaana pellon ja metsän välissä. ”Rakastan … Continue reading Kotoisin samasta kaupungista?

Kananlihalla

Olen tullut siihen ikään, etten halua palella. Vuosien myötä päähine lähtee mukaan entistä aikaisemmin syksyllä. Pipo tai hattu on päässäni heti kun vähänkin viilenee. En pelkää lässähtäneitä kampauksia; voihan kuontaloa aina vähän fiksata paikan päällä, kuohkeuttaa tai kammata. Vaikka rakastan laittautumista, en ole enää niin huolissani omasta olemuksestani. Nuorena sitä kuvitteli aina olevansa se huoneen … Continue reading Kananlihalla

Mustat ikkunat -romaania juhlimassa

Eilen juhlittiin Mustat ikkunat -esikoisromaanini julkistamista Ruplassa Helsingin Sörnäisissä. Tupa tuli täyteen, ja oli ihastuttavaa nähdä yhdellä silmäyksellä ihmisiä niin monista eri elämäni yhteyksistä. Ilo koskettaa syvemmältä, kun unelman täyttymystä juhlistetaan yhdessä. Mutta onhan se myönnettävä, että minulle se kaikkein rakkain vieras oli oma äiti. Vieläkin paremmalta tuntuu se, että äitini on ottanut kirjan omakseen, vaikka … Continue reading Mustat ikkunat -romaania juhlimassa

Unelmien reunalla

15.9.2017. Helsinki. Tekisi mieli nipistää itseään. Olenko varmasti hereillä? Niin unenomaiselta tämä hetki tuntuu. Pidän kädessäni juuri kirjapainosta saapunutta esikoisromaaniani Mustat ikkunat. Yhdestä, omasta unelmasta on tullut totta tänään tässä ja nyt. Täyttymys tuntuu kihelmöivältä ja pelottavalta samalla henkäyksellä. Kun laittaa itsensä likoon, se tuntuu ihon alla. Mutta entäpä jos unelmasi olisikin valmiiksi määritelty itsesi ulkopuolelta? Kuvissa … Continue reading Unelmien reunalla